Harmaan aamun alussa alkoi micreenivalot välkkyä ihanasti. Siinä sitten

takaisin sänkyyn nauttimaan olemassaolon kaameudesta. Näin elämä

tönii, että muistaisin miten hyvin sentään olen pärjännyt "kyttyrästäni"

huolimatta. Vuodet ja vuosikymmenet ovat soluneet kun olen saanut

luonnosta voimaa, mitä nyt sateinen syksy joskus potuttaa.