Koulukuvan aika.

Eräänä päivänä äitini toi minulle mekon jonka oli saanut lahjoituksena

tuttavaltaan. Mekko oli oranssinkeltainen ja siinä oli ruskea samettivyö.

Mekko oli juhlavaa silkkiä enkä pitänyt siitä. Äitini mielestä se oli hyvä

laittaa päälle juuri koulukuvaukseen. Kilttinä  tyttönä laitoin mekon mutta

samalla tunsin häpeäväni ulkonäköäni. Menin kouluun ja yritin olla näkymätön.

Koulukuvaan meidät asetettiin rappusille jotta kaikki näkyisivät. Yritin mennä

takariviin mutta opettaja komensi esiin enemmän. Vetäydyin kasaan mahdollisimman

pieneksi. En muista käytinkö koskaan enää sitä mekkoa. Vain karvas kokemus jäi

mieleeni. Muuten koulu meni mukavasti silloin kun olin kolmannella luokalla. Pim,pom.

Se meni menneisyyteen taas yksi joulu .

    Kaikki samat joulukamat nostettiin esiin kuin vuosikymmeniin on

    nostettu. Luojan kiitos tuntui ettei mikään ollut muuttunut ja kuitenkin

    jotain oli toisin . Se tuntui hämärältä jossain ajatuksissa eikä sitä

    voinut vastustaa . Aika hiipi eteenpäin tahtomattani . Peilistä katsoo

   vastaan yhä kurttusempi naama . Allit ja pakarat löpsöttää kun liikahdan.

   Vaan hellät on tunteet sisälläpäin , kesää odotan mielessäin . Jep.

   Kaikkialla syksyn tuntu. Kaunis keltainen on koristanut koivunlehdet ,

mutta ruoho on vielä vihreää. Mustarastas tuli maistamaan mustamarja-

aronioita. Mitenkähän se meinaa selvitä talven yli. Mitenkähän tässä itse

kukin selviää ? Siinä pulma, niinkuin Hamletilla. Mustarastas ei mieti vaan

popsii marjoja innoissaan. On mukava seurata luonnon tapahtumia ja

antaa Hamletin harmitella ihmiselon häilyvyyttä. Aroniahilloa on tehty

talven varalle 10 lt pakastimeen, maistuu se sitten talvella puuron kera.

Vielä alkaa mieli tehdä istutuksia kesän koittaessa.

Kädet ovat mullassa kun sipulia ja perunoita työntää

kasvimaahan kiireellä. Mikä kiire tässä nyt on ? Aika

tuntuu kulkevan yhä nopeammin mitä enemmän vuo-

sia kerääntyy syntymän jälkeen. Kohta voi vain ihme-

tellä mitä tuli tehtyä elämällä.

  Suomen kesä on nautinnoista paras, lyhykäisyydessään

saa ihmisen huomaamaan sen kauneuden. Joopa joo!

Viikko, vähän toista kun vierähti vierailla mailla,

kotiin tullessa huomasin ettei minua oltu unohdettu.

Tuli ovelle asti cd-levyn kanssa ystävä, ojentaen sen

hymyillen. Tuli kirje postissa, siinä englanninkielinen

runokirja, vanhalta naiselta. Tuli soitto jota en ollut

odottanut. Tuli tuli tuli monta muuta ylläriä, oma maa

mansikka, kohta alkaa kesä kukkia.